maanantai 11. huhtikuuta 2016

Kirkasta!



Aamun kirkkaus tulvii ikkunoista sisään ja ruokailuhuoneen tulppaanien terälehtienkin läpi. Tulppaanikausi on kodissa ollut runsas ja kestänyt pitkään. 






Kynttiläkausi taas on kestänyt jo vuosikymmeniä. Rautaharakka kerää metallisia, vanhoja kynttilänjalkoja. Alpakkaa, messinkiä, rautaa. 





Kevään valo on puhdasta kirkkautta, ja vaatii aamupuuron jälkeen ehdotonta pihalle pääsyä.
Pölyiset ikkunat odottakoot vielä hetken!





Kotipihan pensaista voi ottaa tulpuille kaveriksi oksia maljakkoon. Taikinamarjan silmuista puhkesi lehdet nopeasti.




Näinä päivinä kuljen haravan ja kottikärryn kanssa tiiviisti. Kuivia lehtiä riittää, sinivuokkojen ympäriltä en niitä haraa liian voimakkaasti.





Rakas tammi kasvaa kasvamistaan ja ainoat kukkijat nyt ovat sinivuokko, krookus ja lumikello. Nuppuja näkyy scillalla ja valkovuokolla.
Lumi suli meidän metsän ympäröimältä tontiltamme vastikään.





Kaverina puutarhahommissa Pete. Rakastaa keppejä, mitä suurempia, sen parempia. Rankoja raahattavaksi riittää kolmen pihapuun kaadon jäljiltä.






Liiterin seinän myrskärissä ruoste paranee vanhetessaan, tykkään!

torstai 13. elokuuta 2015

Kesäpesän rakkaimmista aarteista




Suloinen suvi saapui harakankin pesään ja pajaan.
 Elo on keskittynyt lähinnä kotipihan vehreyden suojiin tai työn touhuun.







Lanka taipuu ja kiertyy, tapaa toisen ja sidon ne yhteen, sidon ja vasaroin sidoksen.





Uusia aarteita on rantautunut haaviini.
Ystävän isän valmistama ruukutuspöytä, viimeisteltyine yksityiskohtineen löysi uuden kodin luotani. Vankka rakenne ja riittävän kookas mitoiltaan, kaunokainen!






Kuistilla on kotonaan eteläpohjalainen kyläpuusepän nikkaroima tuoli talonpoikaisbiedermeieria, alkukesän ihastuttava löytö lapsuuden kesien tutuilta tienoilta alkuperäismaaleineen.

Pöydällä kirpputorilta pilkkahintaan bongattu ruostumattomattomasta teräksestä valmistettu
Aladdin valopetrolilamppu, johon täytyy vielä hankkia lasikupu. Niitä saa kyllä uusiakin varaosina ja jos haluaisi, myös tykötarpeet  kattoon ripustamista varten.

Tarjottimella edelliskesänä Budapestista saakka raahattu vanha lasinen soodasifoni, niin hieno!

Aarteena pidän myös kuistin ihananväristä pitkää, kapeaa räsymattoa, kuvassa vain pienenpieni kulma näkyvissä.






Kuistin ikkunoiden alla kukkalaatikoissa kasvaa rakastamaani krassia.
Pete, koiramme ja aarteemme, paimentaa kimalaisia jotka niinikään rakastavat krassinkukkia.







Aloitan aamun vetämällä verhon ylös ja ihastelen auenneita kukkia.
Makuuhuoneemme ranskalaisella parvekkeella krassinvarret taipuvat ja kiertyvät kuin rautalanka ikään. Parvekkeen kaiteen tein artesaaniksiopiskeluaikoina.






Jokainen krassin kukka tekee kolme siementä.
Ensi kesänä krassi valtaa alaa yhä enemmän, jos kaikki talteen keräämäni siemenet kehittyvät taimiksi. Talven aikana voisi vaikka nikkaroida muutaman ikkunanaluslaatikon  lisää.





Tänä vuonna krassia on pihasaunan edustalla tyttäremme kunnostaman ikkunan alla.
Vanha kaunis ikkuna sai uuden elämän otettuamme sen talteen purettavasta talosta.







Pihasaunan päädyssä on kasvihuoneemme ja aarteitani -  agapanthus, wisteria ja vitis vinifera.
Ovesta pääsee saunan pukuhuoneeseen ja kasvihuone toimii siis myös vilpolana saunojalle.
Wisteria, sinisade on istutettu ruukkuun ja on kaksivuotias.
Vitis vinifera, viiniköynnös ´Zilga´on kaksivuotias ja tekee tänä vuonna ensimmäisen kerran rypäleitä. Lämpimät päivät ovat alkaneet antaa väriä rypäleille.






Agapanthukset, sinisarjat kukkivat kahden vuoden tauon jälkeen muutamin kukin.
Ruukut ovat käyneet ahtaiksi, sinisarja kukkii kunnolla vasta silloin.
Tuo sinisen sävy on jotakin hyvin hienoa.









Tällaisena sateisena kesänä kasvihuoneen suojassa lepotuolit olleet suuressa käytössä.
Perinteiset kansituolit istuvat nykyihmisenkin kropalle aina vain!







Nykyihmiselle toimivat monet muutkin vanhat opit.
Valmistumassa oleva Härkäsaarinaulakkokin toteutuu vanhalla tekniikalla, mutta toimii ripustamiseen yhä edelleen täydellisesti.




tiistai 5. toukokuuta 2015

Papaver, helleborus, dahlia ja moni muu


 
 
Pikkuhiljaa alkaa valjeta, kevät ja kukinta on täällä! Pihalla sinivuokot, valkovuokot, scillat, kevätlinnunsilmät ja käenrieskat, kukkapenkissä narsissit. Rentukka aloittelee ja kevätesikko. Linnunlaulu jatkuu aamusta iltaan, pesäpaikat on valittu. Toimistohommien välissä katsahdin ikkunasta, ja punatulkkupariskunta istuskeli tammen oksilla talon edustalla. Piha-altaassa on sammakonkutua, aion siirtää sen ojaan pellon reunassa, jotta saan altaan siivottua. Viime kesän allas oli oman onnensa nojassa, mutta sammakoilla hyvät oltavat siinä.
 
 
 
 
Pioniunikko on hillittömän hieno. Kookas, nimensä mukaisesti melkein kuin pioni ja valikoimassa on uskomattomia värejä. Tämä tumma kaunotar on Lagmansin tilan taimia ja kukki viime kesänä pihassani.Hankin sen taimistolta Billnäs Garden & Bistrosta. Mielestäni unikko on kaunis kukinnan jälkeenkin, siemenkota verholehtien muodostaman tähtimäisen taustan kanssa. Kodan viininpunainen osa tuntuu ihan sametilta. 



 



Uutuuksia pihassamme ovat jouluruusut. Istutin niitä alppiruusujen lähistölle innostuneena Mustilan Arboretumin upeista maastoista. Siellähän jouluruusu on todella hyvin kotiutunut suomalaiseen metsämaisemaan. Meidän pihassa alppiruusut on istutettu tontin rajamaille ja aika varjoiseen kohtaan jossa ne saavat levittäytyä rauhassa. Miehen synttärilahjaksi saamaa dahurian alppiruusun kukintaa odotamme kovasti näkevämme, nuppuja näyttäisi olevan paljon. Naapuriksi istutetun pihamme ensimmäisen atsalean nuput on tainnut jänis pistää talvella suihinsa.
 

 
 
 
Laitoin ulko-oven edustalle viime töikseni syksyllä uusia kukkasipuleja, ja nyt ne ovatkin työntäneet lehtiä ja nuppuja esiin. Valkoista ja sinistä helmihyasinttia, suloisia kääpiönarsisseja ja tulppaaneja. Tämä penkki on varjossa ja kukinta siis vielä edessä. On hyvä, että istutuspaikkoja on pihan eri osissa, lämpimillä paikoilla aikainen kukinta jatkuu viileämpiin.
Sipulikukista tähtihyasintti näyttäisi viihtyvän pihassamme, jo muutaman vuoden ne ovat kukkineet upeasti eikä myyrien polut ole osuneet niihin, kenties sipulin makukaan ei miellytä.
 


 





Daalian juurakot ovat muuttaneet kasvihuoneeseen ruukkuihin istutettuna. Pakkasöiden sattuessa nostan ne saunan pukuhuoneeseen suojaan. Talvetin juurakot sanomalehtiin käärittyinä pahvilaatikoissa alakerrassamme komerossa, jossa ei ole lämmitystä. Pari kertaa talven aikana kävin sumuttelemassa juurakoita ja ainakin istuttaessa kaikki tuntuivat kiinteiltä eivätkä kuivuneilta. Kohta näen, alkaako uutta versoa ilmaantua mullan läpi. Vielä on mietinnässä tulevatko ne perinteisesti suuriin ruukkuihin vai laitanko ne kasvamaan johonkin penkkiin. Daalioita alkaa olla aika paljon, mutta olen vannoutunut ruukkupuutarhojen kannattaja ja aika laiska perustamaan uusia kukkapenkkejä.



 
 
Kuihtuneen kauneutta. Valkoinen amaryllis kukki jouluna upeasti, kuihtuneen leikkasin irti. Tästä valokuvasta voisin vaikka teetättää suurennoksen, niin ihastunut tähän olen. Kaikella on aikansa ja kukinnalla huippunsa. Onneksi juuri alkamassa ja pitkään kestäessä!
 
 

torstai 26. maaliskuuta 2015

Kevätmessutunnelmissa




Kevätmessut Helsingin messukeskuksessa avautuivat tänään. HUONEettRUM majoitti pakettiautollisen tavaraa eilen chilien, pullan, hollantilaisten kukkasipulien ja kalakukkojen tuntumaan.






Järjestimme pöydille ja hyllyille kookkaita kivitavararuukkuja, ruukkuharjoja, liitutauluja, sumutuspulloja...









Neliöitä ei ole monen monta, joten silmille on paljon katsottavaa pienessä tilassa.




Toimme messuille puotimme tuotteista niitä, jotka liittyvät puutarhaan. 









Pukin puutarhan erikoispelargonien taimet tuovat raikkaan tuoksun lehdillään vaihdellen sitruunasta muskottiin ja omenaan.








Messut ovat avoinna sunnuntaihin saakka. Ne ovat mukava tapahtuma myös siltä kantilta, että tapasin jo tänään monia puutarhurikollegoita.





Tarjolla on talon täydeltä kasveja ja ideoita.





Näissä tunnelmissa vietän seuraavat päivät. Ulkona tuulee navakasti ja maa on taas valkoinen, mutta Helsingin messukeskuksessa on kevät.





torstai 19. maaliskuuta 2015

Inspiraation lähteillä




Tämän työn yksi parhaista puolista on se, että saan itse valita missä ympäristössä sitä teen. Esteetikkona olenkin löytänyt maan mainioita tapahtumia, joissa myös silmä lepää.
Monen monta inspiroivaa paikkaa odottaa vielä löytämistäänkin, ja uusiin maisemiin on hienoa ajautua.







 Elementit, jotka saavat huomioni ylitse muiden, ovat kasvit ja rakennukset. Vieläpä niiden yksityiskohtia tarkastelen usein enemmän kuin kokonaisuutta.





On hienoa, että maassamme on niin paljon säilyneitä vanhoja rakennuksia, pihapiirejä ja puistoja. Niihin suuntaan  aina kuin vain suinkin pystyn.





Pidän hyvin paljon modernista, selkeästä ja suoralinjaisesta. Ihailen silti menneen ajan runsautta, puhumattakaan laadusta niin materiaaleissa kuin työn jäljessä. 





Totta puhuakseni olen myös rappioromantiikkaan taipuvainen - kuluneen, unohtuneen ja hylätyn edessä ihastuksissani. Mikäpä olisi kiinnostavampaa kuin autiotalon ikkunasta sisään kapuaminen ja menneiden asukkaiden ja elettyjen hetkien kuvittelu haalistuneiden tapettien ja repaleisten verhojen katveessa. 





On taas uuden sesongin aika, tapahtumat vuoden mittaan eri kylissä ja kaupungeissa odottavat. Päivät ovat rientäneet niin työhuoneessani kuin  puodillamme sutjakkaasti ja jo ensi viikolla starttaan Helsingin Kevätmessuilla ensimmäiseen myyntitapahtumaan. Osastomme nimenä on HUONEettRUM ja olemme Puutarhamessujen puolella. Pyrimme rakentamaan pikkuisesta osastostamme inspiroivan kaikille kävijöille!








(Kaikki kuvat on otettu Mustialasta Hakkapeliittatapahtuman aikaan. Vinoneliöin ruudutettu ovi Wetterhoffilta.)


keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Uusi kevät herättää blogin jälleen eloon





Talvipäivän lyhytaikainen auringonsäteen osuma rakkaaseen valkoiseen kaappiini verannalla kiinnitti huomioni. Tämä kaappi on olemassa kauniiden asioiden katselua varten. Muistoja pihapolulta tai kuivuneita siemenkotia uushopeisella vadilla, hylätty peili ja lapsen muovaama enkeli täyttävät sen hyllyjä.

Muistin, että kaappi on myös tämän lähes kolme vuotta Ruususen unta nukkuneen blogin aloituskuvassa, ja niinpä sain auringolta herätyksen uuteen alkuun rautaharakan pesän kuulumisten kertomiseen.






Kaappi seisoo vanhan piirongin päällä, ja siinä on paikka myös vaihtuvalle näyttelylle. Tällä kertaa kunniapaikalla Ritva Salmen keramiikkanaamion alla on lintulaudallamme vieraileva närhi von Wrightin ikuistamana. Näitä lintukirjan sivuja metsästän koko ajan lisää, haluaisin tapetoida niillä portaikkomme seinän. Vanhan keittokirjansivuilla tapetointia kokeilinkin jo keittiössä lieden takaseinään.






Tämä vanha laskukone toimii verannan sinisellä pöydällä telineenä taiteelle, ja nyt masiina laskee päiviä kevääseen Ritva Salmen sudenkorennon avustuksella. Verannalla on siivekkäitä muutenkin seinillä ja kaapin päällä. Riikinkukon sulassa säilyvät upeat värit vuodesta toiseen. Lasipulloon tein asetelman nuolista isoveljeksi pienelle huonetuoksupullolle, Nuolissakin on sulkia, huomaan nyt.





Kissat alkavat olla levottomia lisääntyneen valon ansiosta, eikä mikään nurkka jää niiltä kokeilematta. Ulkona ei kumpikaan viihdy nyt kauaa ja sisällä on monia kissanmentäviä koloja joissa pitää majaa.