keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Työhuoneesta verannalle



Niin se vain löysi paikkansa, tämä ystävältä saatu kaappi jolle vuosi sitten yritin tehdä tilaa keittiöstä turhaan, työhuoneeseeni. Päätimme nimittäin palauttaa piharakennuksen, jossa pajani oli, takaisin alkuperäiseen käyttöönsä, eli saunaksi. Seinien panelointia ja lauteiden rakennusta siis edessä!




Työhuoneeni on nyt kodin katon alla, joten työmatkan kiusaukset ovat kaventuneet huomattavasti verrattuna entiseen - ei enää pihan poikki hidasta vaeltelua ja eksymistä ties minkä kukkapenkin kitkemiseen.




Sen tähden seinille piti laittaa edes kuvia kasveista ja linnuista.

Ikkunalaudallekaan ei kovin montaa kukkapurkkia mahdu, mutta kaktuksista yksi tekee parhaillaan kovasti nuppuja.





Pöytävalaisimesta olen erityisen iloinen. Ystävän arkkitehtinä työskennelleen isän perintöä, jo vuosia piirustuspöytiä valaissut, ja aina vaan yhtä funktionaalinen!





Funktionaalisuutta on se muinainen maankiertäjä Etelä-Pohjanmaallakin toteuttanut, kun rautalangasta naulakon taivutti. Sarvikylästä löytynyt ruosteinen ja vääntynyt naulakko päätyi malliksi rautaharakalle ja on tuotannossa edelleen.



Ja siisteihin sisätiloihin kun siirryttiin, ovat harja ja rikkalapio tarpeen. Joskus pinnat kaipaisivat tosin tyhjennystä vähintäänkin lapiolla.




Pikku pöytä tyhjenee pian valmiista sipuleista postipaketteihin ja uusille omistajilleen.




Verannalla sitä vastoin täyttyvät ennenpitkää kaikki mahdolliset paikat kevätkylvöistä! Olen aloittanut ihan vain pikkuisen kosmoskukalla, värimintulla, samettiruusulla ja elämänlangalla. Sirkkalehtien ilmestyminen tuo kevään todeksi ja konkreettiseksi.




Nostin agapanthukset viileältä kuistilta eteläpuolen verannalle, jossa auringon lämpö todella tuntuu ikkunalasin läpi. Ne lähtivätkin hyvään kasvuun ja toiveissani siintää kukinta, jota ei vielä viime kesänä kuulunut.





Pelargoneista otin pistokkaita ja lyhensin kaikkein luurankomaisimpia varsia. Tänä vuonna tein sen vanhan kansan kuukalenterin suosittelemana ajankohtana ja pistokkaat ovat toden totta hyvinvoivia. Onhan niillä toisaalta uskolliset vahdit, äidin ja pojan keramiikkajänis ja -pöllö seuranaan.




Olohuoneemme pöydällä ilahduttavat ruokakaupasta mukaan ostetut kevätesikko ja lankaköynnös, joka kovasti kasvattaa uusia versoja. Kohta siirrän sen sipulikoriini, joka saa sitten toimia amppelina.




Kliivia pohjoisikkunalla avaa ihania liljamaisia kukkiaan parhaillaan. Juurella kasvaa pieni poikanen, jonka siirrän omaan ruukkuunsa aikanaan sisarusten seuraan, jotka ovat muutaman vuoden vanhempia. Ne eivät ole vielä kehittäneet kukkia.

Jo kahdettakymmenettä käyvä tulilatva sai tänä keväänä aikaan jopa kaksi kukkaterttua, myös energisen oransseja!







Häikäisevä auringonpaiste lumen peittämässä maisemassa lintujen laulun kiihtyessä päivä päivältä ja kirkkaasta kirkkain tähtitaivas illan hiljetessä on maaliskuuta. Sulava lumi tippuvine räystäineen ja pihaportaan paljastuminen jään alta tuntuu järisyttävältä.


Laitoin kaapin päälle vanhoja työkaluja, kauniita eikö totta?