keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Oisko ihanampaa aikaa kuin on tää




Raikasta, uutta vihreää! Nuppuja, terälehtiä ja kukintoja. Luonnon runsaus on ylitsevuotavaa.
Elo ja olo siirtyy sisätiloista ulos.






Keramiikkajänikseni muotoutui jo ennen joulua, mutta vasta keväisessä rakupoltossa se sai
lasitteensa.





Saviesineet löytävät paikkansa puutarhasta. Sisällä tuntuu ettei niille ole riittävästi tilaa ympärilleen. Japanilaishenkinen pikkukupponen on jo opiskeluajoilta peräisin.





Kevään herättäjä- veistos mietiskelee kallion kupeessa.





Koiranruusun katveeseen sijoitimme ihanan 70-luvun lepotuolin ruusukuvioineen. Muistan jo mummulasta samankuosisen puutarhakeinun.

Tänä kesänä istutin pihaamme mummun pihalta haetun ruusuntaimen. Jännä nähdä millaisia kukkia se tekee.

Kuvassa oleva koiranruusu on ihan luonnonvarainen lajike.






Iltakierroksella pihassa on valo niin kaunis, onhan kesän valoisin aika!

Aurinko paistaa metsän läpi pihaamme pidempään kuin koko vuonna! Eipä ihme että luonto suorastaan pursuaa kukkia, vihreyttä ja poikasilleen evästä kantavia kirjosieppoja ja mustarastaita.








Kullero kukkii toista vuotta kukkapenkissä saniaisen edustalla.

Kurjenmiekat ovat juurtuneet jo useamman vuoden kosteassa paikassa tonttimme rajalla ja nyt niitä on jo aika paljon.








Akileija siementää ja lisääntyy ihan itsestään, ja on vielä niin suloinen siroine kukintoineen.

Unikon nupussa terälehdet ovat kuin ryppyistä silkkipaperia!





Hyötytarhamme laajenee. Käsittelimme lavakaulukset tervalla ja pellavaöljyllä ennen kuin täytämme ne mullalla.

Yhteen kylvin punajuurta, toiseen papua. Kolmanteen salaattia, neljänteen pinaattia. Vielä on tilaa herneelle, perunalle ja tillille. Aion ehtiä ennen juhannusta!





Yrttitarhan vieressä olevassa paviljongissa kiipeävät villiviini, humala ja parhaillaan kukkiva ja ihanalle tuoksuva kuusama.





Leikkasin paviljongin edessä ylisuureksi kasvaneen pajukäytävän metrin korkeudelta. Nyt
siinä on rivi siistejä ja tanakoita runkopuita.

Ämpärissä taas on pajupiiskoja odottamassa käytävän mahdollista uudelleensijoitusta.






Lipstikka, sitruunamelissa ja mäkimeirami ovat jo niin pitkällä, että olisi aika kerätä niitä kuivatukseen. Mintut tulevat hieman hitaampina perässä. Iisoppi rehottaa!




Sitruunamelissa ja minttu ovat hyvä yhdistelmä teehen. Tänä vuonna väriminttuni on villiintynyt kasvamaan, joten raaskin ottaa siitäkin teeaineksia. Aiemmin olen ihaillut sen upeaa kukintoa niin, ettei teehen ole päätynyt yhtäkään.





Pensaissa kukkii ja surisee.

Jonkun sortin orapihlaja on täynnä kukkia ja tuoksuvadelma leviää salakavalasti omenapuun ympärille. Näyttää melkein siltä kuin puu kukkisi taas!







Ruusuntuoksuisia kesäpäiviä on edessämme vielä monta viikkoa, ihanaa!