Alkaa olla se kohta vuodesta, kun maltan tuskin odottaa. Viimeiset lumet sulavat vesisateeseen ja runsas lintujen laulu täyttää metsäisen pihapiirimme. Sinivuokot, krookukset ja leskenlehdet ovat keväästä toiseen aina yhtä ihmeellisiä ja ainutlaatuisia.
Elämänmenomme täyttyy pienistä muutoksista ulos huoneista ja lukulamppukin kirjaston hämärässä sammuu kun kuistilla taas tarkenee.
Luonnon omat rautaisannokset, ensimmäiset tuoreet ja pehmeät vuohenputket ja nokkoset päätyvät lettupannulle ja piirakkaan. Mullan pimeydestä voimalla puskevat raparperit näkevät taas päivänvalon ja raparperinkukka pääsee koristamaan keväistä juhlapöytää.
Odottamisen arvoisia ovat myös sipuleista versovat kukat, uusia istutin syksyllä.
Kirjopikarililja on vuosi vuodelta vähentynyt pihastamme, myyrien poluille kenties.
Ruukkupuutarhaan kuistin edustalla kuuluu vesivateja, joihin teen kukkasista ja lehdistä kelluvia
asetelmia. Kelluva kynttilä illan hämärtäessä valaisee vesiaiheen tunnelmallisesti.
Ja koiramme janon yllättäessä, mikäs sen luonnollisempaa kuin hörpätä kukkaisvettä vadista.
Siemenpussit ja esikasvatetut taimet kuistilla takaavat vielä monenmoista odotettavaa. Omalta kasvimaalta on hienoa saada niin syötävää kuin silmäniloa.
Kuusaman kukintaa odotan, sen monimuotoisia kukintoja ja huumaavaa tuoksua. Sillä aikaa ehdin hyvin valmistaa kärhölle uuden köynnöstuen.
Messulippujen arvonta on suoritettu ja voittajille on ilmoitettu sähköpostitse.
Kiitos kaikille osallistuneille!
