Oi ihana lokakuu

Kotiovemme edustalla kasvaa saarni ja vaahtera. Ne koristelevat sisäänkäynnin lehdillään. Saarnen syysväri on kirkkaan keltainen, joten sähäkkä väripari on sinisellä portilla vastassa. Kuivat lehdet kuulostavat joka syksy yhtä ihanilta kenkien alla ja vihreän ruohon peittyminen keltaiseen ja oranssiin näyttää niin mukavalta, etten koskaan tartu harjaan tai haravaan heti lehtien pudottua.

Käsityöläisten kodit- kirjaa kuvattiin kesäaikaan, ja tässä kuvassa sisäänkäynti toisesta suunnasta. Kotimme sai ilokseni olla mukana Ritva Tuomen ja Susanna Uusitalon kirjassa, joka ilmestyi keväällä.

Ovensuussa majaa pitää Pete.

Muhkea daalia kukkii ruukussaan ainakin vielä ennen ensimmäisiä pakkasöitä.

Paviljongin villiviini syysloistossaan. Takana näkyvä keltainen on vaahtera sekä pähkinäpensas, joita täällä lehtometsässä kasvaa paljon luonnonvaraisena.

Viime talvi vei paviljongista tuoksuköynnöskuusaman, mutta humala ja villiviini kukoistavat.
Taustalla häämöttää kasvihuone lavakaulustarhan takana.

En ole vielä siirtänyt kasvihuoneesta talvetettavia kasveja puolilämpimälle  kuistillemme. Keskipäivällä tunnelma on kesäinen ja viiniköynnöksessä vielä muutamia terttuja syötäväksi.
Kurkuista vain yksi enää kypsyttelee hedelmiään ja tomaatitkin sadon korjattua olen siivonnut pois.

Uusi suosikki tältä vuodelta on tummalehtinen basilika, joka kukkii edelleen, toukokuussa aloitettuaan. Vanha suosikki taas on kelloköynnös, jonka istutin sinisateen ruukkuun sen menehdyttyä viime talvena. Kelloköynnös on todella viihtynyt kasvihuoneessa ja kasvanut korkealle kiinnittyen kattotuoleja pitkin.

...ja kuinka ollakaan, kuka ovensuussa jälleen,

tällä kertaa rappusella saunan pukuhuoneesta kasvihuoneeseen.

Samanmoiset, kirkkaat kuulaat aurinkoiset syyspäivät ovat seuranneet harakkaa käsityöläismarkkinoilla. Turnee päättyi Lohjalle Omenakarnevaaleihin.

Markkinakiireiden mentyä ja nyt jouluvalmisteluja ennen saan keskittyä monenmoisten tilaustöiden valmistamiseen sudenkorennoista koreihin ja kynttiläkruunuista kukka-amppeleihin!  

Kirkasta!

Aamun kirkkaus tulvii ikkunoista sisään ja ruokailuhuoneen tulppaanien terälehtienkin läpi. Tulppaanikausi on kodissa ollut runsas ja kestänyt pitkään. 

Kynttiläkausi taas on kestänyt jo vuosikymmeniä. Rautaharakka kerää metallisia, vanhoja kynttilänjalkoja. Alpakkaa, messinkiä, rautaa. 

Kevään valo on puhdasta kirkkautta, ja vaatii aamupuuron jälkeen ehdotonta pihalle pääsyä.

Pölyiset ikkunat odottakoot vielä hetken!

Kotipihan pensaista voi ottaa tulpuille kaveriksi oksia maljakkoon. Taikinamarjan silmuista puhkesi lehdet nopeasti.

Näinä päivinä kuljen haravan ja kottikärryn kanssa tiiviisti. Kuivia lehtiä riittää, sinivuokkojen ympäriltä en niitä haraa liian voimakkaasti.

Rakas tammi kasvaa kasvamistaan ja ainoat kukkijat nyt ovat sinivuokko, krookus ja lumikello. Nuppuja näkyy scillalla ja valkovuokolla.

Lumi suli meidän metsän ympäröimältä tontiltamme vastikään.

Kaverina puutarhahommissa Pete. Rakastaa keppejä, mitä suurempia, sen parempia. Rankoja raahattavaksi riittää kolmen pihapuun kaadon jäljiltä.

Liiterin seinän myrskärissä ruoste paranee vanhetessaan, tykkään!

Kesäpesän rakkaimmista aarteista

Suloinen suvi saapui harakankin pesään ja pajaan.

 Elo on keskittynyt lähinnä kotipihan vehreyden suojiin tai työn touhuun.

Lanka taipuu ja kiertyy, tapaa toisen ja sidon ne yhteen, sidon ja vasaroin sidoksen.

Uusia aarteita on rantautunut haaviini.
Ystävän isän valmistama ruukutuspöytä, viimeisteltyine yksityiskohtineen löysi uuden kodin luotani. Vankka rakenne ja riittävän kookas mitoiltaan, kaunokainen!

Kuistilla on kotonaan eteläpohjalainen kyläpuusepän nikkaroima tuoli talonpoikaisbiedermeieria, alkukesän ihastuttava löytö lapsuuden kesien tutuilta tienoilta alkuperäismaaleineen.

Pöydällä kirpputorilta pilkkahintaan bongattu ruostumattomattomasta teräksestä valmistettu
Aladdin valopetrolilamppu, johon täytyy vielä hankkia lasikupu. Niitä saa kyllä uusiakin varaosina ja jos haluaisi, myös tykötarpeet  kattoon ripustamista varten.

Tarjottimella edelliskesänä Budapestista saakka raahattu vanha lasinen soodasifoni, niin hieno!

Aarteena pidän myös kuistin ihananväristä pitkää, kapeaa räsymattoa, kuvassa vain pienenpieni kulma näkyvissä.

Kuistin ikkunoiden alla kukkalaatikoissa kasvaa rakastamaani krassia.
Pete, koiramme ja aarteemme, paimentaa kimalaisia jotka niinikään rakastavat krassinkukkia.

Aloitan aamun vetämällä verhon ylös ja ihastelen auenneita kukkia.
Makuuhuoneemme ranskalaisella parvekkeella krassinvarret taipuvat ja kiertyvät kuin rautalanka ikään. Parvekkeen kaiteen tein artesaaniksiopiskeluaikoina.

Jokainen krassin kukka tekee kolme siementä.
Ensi kesänä krassi valtaa alaa yhä enemmän, jos kaikki talteen keräämäni siemenet kehittyvät taimiksi. Talven aikana voisi vaikka nikkaroida muutaman ikkunanaluslaatikon  lisää.

Tänä vuonna krassia on pihasaunan edustalla tyttäremme kunnostaman ikkunan alla.
Vanha kaunis ikkuna sai uuden elämän otettuamme sen talteen purettavasta talosta.

Pihasaunan päädyssä on kasvihuoneemme ja aarteitani -  agapanthus, wisteria ja vitis vinifera.
Ovesta pääsee saunan pukuhuoneeseen ja kasvihuone toimii siis myös vilpolana saunojalle.
Wisteria, sinisade on istutettu ruukkuun ja on kaksivuotias.
Vitis vinifera, viiniköynnös ´Zilga´on kaksivuotias ja tekee tänä vuonna ensimmäisen kerran rypäleitä. Lämpimät päivät ovat alkaneet antaa väriä rypäleille.

Agapanthukset, sinisarjat kukkivat kahden vuoden tauon jälkeen muutamin kukin.
Ruukut ovat käyneet ahtaiksi, sinisarja kukkii kunnolla vasta silloin.
Tuo sinisen sävy on jotakin hyvin hienoa.

Tällaisena sateisena kesänä kasvihuoneen suojassa lepotuolit olleet suuressa käytössä.

Perinteiset kansituolit istuvat nykyihmisenkin kropalle aina vain!

Nykyihmiselle toimivat monet muutkin vanhat opit.
Valmistumassa oleva Härkäsaarinaulakkokin toteutuu vanhalla tekniikalla, mutta toimii ripustamiseen yhä edelleen täydellisesti.

Papaver, helleborus, dahlia ja moni muu

 

 

Pikkuhiljaa alkaa valjeta, kevät ja kukinta on täällä! Pihalla sinivuokot, valkovuokot, scillat, kevätlinnunsilmät ja käenrieskat, kukkapenkissä narsissit. Rentukka aloittelee ja kevätesikko. Linnunlaulu jatkuu aamusta iltaan, pesäpaikat on valittu. Toimistohommien välissä katsahdin ikkunasta, ja punatulkkupariskunta istuskeli tammen oksilla talon edustalla. Piha-altaassa on sammakonkutua, aion siirtää sen ojaan pellon reunassa, jotta saan altaan siivottua. Viime kesän allas oli oman onnensa nojassa, mutta sammakoilla hyvät oltavat siinä.

 

 

 

 

Pioniunikko on hillittömän hieno. Kookas, nimensä mukaisesti melkein kuin pioni ja valikoimassa on uskomattomia värejä. Tämä tumma kaunotar on Lagmansin tilan taimia ja kukki viime kesänä pihassani.Hankin sen taimistolta Billnäs Garden & Bistrosta. Mielestäni unikko on kaunis kukinnan jälkeenkin, siemenkota verholehtien muodostaman tähtimäisen taustan kanssa. Kodan viininpunainen osa tuntuu ihan sametilta. 

 

Uutuuksia pihassamme ovat jouluruusut. Istutin niitä alppiruusujen lähistölle innostuneena Mustilan Arboretumin upeista maastoista. Siellähän jouluruusu on todella hyvin kotiutunut suomalaiseen metsämaisemaan. Meidän pihassa alppiruusut on istutettu tontin rajamaille ja aika varjoiseen kohtaan jossa ne saavat levittäytyä rauhassa. Miehen synttärilahjaksi saamaa dahurian alppiruusun kukintaa odotamme kovasti näkevämme, nuppuja näyttäisi olevan paljon. Naapuriksi istutetun pihamme ensimmäisen atsalean nuput on tainnut jänis pistää talvella suihinsa.

 

 

 

 

Laitoin ulko-oven edustalle viime töikseni syksyllä uusia kukkasipuleja, ja nyt ne ovatkin työntäneet lehtiä ja nuppuja esiin. Valkoista ja sinistä helmihyasinttia, suloisia kääpiönarsisseja ja tulppaaneja. Tämä penkki on varjossa ja kukinta siis vielä edessä. On hyvä, että istutuspaikkoja on pihan eri osissa, lämpimillä paikoilla aikainen kukinta jatkuu viileämpiin.
Sipulikukista tähtihyasintti näyttäisi viihtyvän pihassamme, jo muutaman vuoden ne ovat kukkineet upeasti eikä myyrien polut ole osuneet niihin, kenties sipulin makukaan ei miellytä.

 

 

Daalian juurakot ovat muuttaneet kasvihuoneeseen ruukkuihin istutettuna. Pakkasöiden sattuessa nostan ne saunan pukuhuoneeseen suojaan. Talvetin juurakot sanomalehtiin käärittyinä pahvilaatikoissa alakerrassamme komerossa, jossa ei ole lämmitystä. Pari kertaa talven aikana kävin sumuttelemassa juurakoita ja ainakin istuttaessa kaikki tuntuivat kiinteiltä eivätkä kuivuneilta. Kohta näen, alkaako uutta versoa ilmaantua mullan läpi. Vielä on mietinnässä tulevatko ne perinteisesti suuriin ruukkuihin vai laitanko ne kasvamaan johonkin penkkiin. Daalioita alkaa olla aika paljon, mutta olen vannoutunut ruukkupuutarhojen kannattaja ja aika laiska perustamaan uusia kukkapenkkejä.

 

 

Kuihtuneen kauneutta. Valkoinen amaryllis kukki jouluna upeasti, kuihtuneen leikkasin irti. Tästä valokuvasta voisin vaikka teetättää suurennoksen, niin ihastunut tähän olen. Kaikella on aikansa ja kukinnalla huippunsa. Onneksi juuri alkamassa ja pitkään kestäessä!

 

 

Kevätmessutunnelmissa

Kevätmessut Helsingin messukeskuksessa avautuivat tänään. HUONEettRUM majoitti pakettiautollisen tavaraa eilen chilien, pullan, hollantilaisten kukkasipulien ja kalakukkojen tuntumaan.

Järjestimme pöydille ja hyllyille kookkaita kivitavararuukkuja, ruukkuharjoja, liitutauluja, sumutuspulloja...

Neliöitä ei ole monen monta, joten silmille on paljon katsottavaa pienessä tilassa.

Toimme messuille puotimme tuotteista niitä, jotka liittyvät puutarhaan. 

Pukin puutarhan erikoispelargonien taimet tuovat raikkaan tuoksun lehdillään vaihdellen sitruunasta muskottiin ja omenaan.

Messut ovat avoinna sunnuntaihin saakka. Ne ovat mukava tapahtuma myös siltä kantilta, että tapasin jo tänään monia puutarhurikollegoita.

Tarjolla on talon täydeltä kasveja ja ideoita.

Näissä tunnelmissa vietän seuraavat päivät. Ulkona tuulee navakasti ja maa on taas valkoinen, mutta Helsingin messukeskuksessa on kevät.