Talvipäivän lyhytaikainen auringonsäteen osuma rakkaaseen valkoiseen kaappiini verannalla kiinnitti huomioni. Tämä kaappi on olemassa kauniiden asioiden katselua varten. Muistoja pihapolulta tai kuivuneita siemenkotia uushopeisella vadilla, hylätty peili ja lapsen muovaama enkeli täyttävät sen hyllyjä.
Muistin, että kaappi on myös tämän lähes kolme vuotta Ruususen unta nukkuneen blogin aloituskuvassa, ja niinpä sain auringolta herätyksen uuteen alkuun rautaharakan pesän kuulumisten kertomiseen.
Kaappi seisoo vanhan piirongin päällä, ja siinä on paikka myös vaihtuvalle näyttelylle. Tällä kertaa kunniapaikalla Ritva Salmen keramiikkanaamion alla on lintulaudallamme vieraileva närhi von Wrightin ikuistamana. Näitä lintukirjan sivuja metsästän koko ajan lisää, haluaisin tapetoida niillä portaikkomme seinän. Vanhan keittokirjansivuilla tapetointia kokeilinkin jo keittiössä lieden takaseinään.
Tämä vanha laskukone toimii verannan sinisellä pöydällä telineenä taiteelle, ja nyt masiina laskee päiviä kevääseen Ritva Salmen sudenkorennon avustuksella. Verannalla on siivekkäitä muutenkin seinillä ja kaapin päällä. Riikinkukon sulassa säilyvät upeat värit vuodesta toiseen. Lasipulloon tein asetelman nuolista isoveljeksi pienelle huonetuoksupullolle, Nuolissakin on sulkia, huomaan nyt.
Kissat alkavat olla levottomia lisääntyneen valon ansiosta, eikä mikään nurkka jää niiltä kokeilematta. Ulkona ei kumpikaan viihdy nyt kauaa ja sisällä on monia kissanmentäviä koloja joissa pitää majaa.
